Keliaakikkona Unkarissa, osa 1

Ennen reissun alkamista googlettelin mahdollisuuksiani saada gluteenitonta ruokaa Unkarissa. Löysin pari keliakiapuotia Györista ja olin onneni kukkuloilla. Olin myös päättänyt, että keliakia ei estä minua lähtemästä vaihtoon: aijoin syödä vaikka perunaa ja hedelmiä, jos muuta ei ole tai kukaan ei ymmärrä. Lisäksi tulostelin mukaani unkarin kielisen selostuksen tarpeistani, jota voin sitten ravintoloissa näyttää.

Heti saavuttuani pari vaihtareista esitteli minulle Arkad-kauppakeskuksen ja nälissäni pääsin käyttämään unkarin kieleistä lippulappusta. Koska olin todella nälkäinen päätin syödä ensimmäisestä mahdollisesta paikasta ja mukaan tarttui maittava salaatti. Perus varmaa ruokaa. Kauppakeskuksessa kävin tuttavallisesti Sparissa ruokaostoksilla. Ilokseni löysin heti gluteenitonta leipää. Voi sitä onnen määrää. Muuta gluteenitonta kaupasta ei sitten löynytkään, mutta tuo oli jo hyvä alku!

Lähdimme myös yhtenä päivänä kämppikseni Alejandran kanssa etsimään parin kilometrin päässä sijaitsevaa gluteenittomien tuotteiden kauppaa. Perille päästyämme selvisi kuitenkin, että toiminta oli lopettu ja paikka oli myynnissä. Toivoin, että olisin saanut sieltä esimerkiksi pastaa tai jauhoja. Kaupungissa on kuitenkin toinen glut.kauppa ja tutorini Zita näyttänee tällä viikolla kuinka pääsen sinne. Katsotaan onko se pulju vielä pystyssä!

Tähän mennessä olen usein tehnyt ruoat itse. Kaupassa saa toki välillä arvailla, että mitä aineita mikäkin tuote sisältää. Melko pitkälle pärjää jo maalaisjärjellä etsiessä sopivia tuotteita. Kaupassa käyntiä en ole ainakaan vielä kokenut ongelmalliseksi. Englanniksi ainesluetteloa harvoin löytyy. Helpoin on tähän mennessä ollut vironkieliset tuoteselosteet, joita löytyy yllättävän usein. Onneksi on tullut opeteltua tuota viroa viimeisen vuoden aikana! :)

Viime viikonloppuna osallistuin suurelle opiskelijaleirille Keski-Euroopan suurimman järven Balatonin rannalla. Ilmottautuessani leirille pystyin helposti yhdellä klikkauksella ilmoittamaan, että minulla on keliakia, sillä sitä suureksi yllätyksekseni kysyttiin. Perjantaina pitkän matkustusurakan jälkeen saavuimme Balatonkenesen kaupunkiin ja leirille. Nälkäisinä odottelimme jo ruokaa, ja olin tyytyväinen, sillä sain G-merkinnän rannekkeeseeni, jotta oikean ruoan saaminen varmistuu.

Viiniä voi onneksi aina juoda! Balaton-viiniä Marian kanssa

Sitten kaikki meni pieleen. Sain ruokani erikseen keittiöstä pyydettäessä. Tarjolla oli perunoita ja paneroitua lihaa. Olin näyttänyt rannekettani, selittänyt englanniksi ja unkarilainen järjestäjä oli varmistanut ruoan sopivuuden. Maistoin ruokaa ja olin epäileväinen... menin takaisin keittiöön ja kysyin oliko ruoka varmasti minulle. Kaiken kerrottiin olevan kunnossa. Ruoka oli ihan hyvää ja nälkäisenä söin kaiken. EI olisi pitänyt.

NOT-wonderful illallinen

Tunti tai pari tämän jälkeen aloin tuntea itseni jotenkin voimattomaksi. Tsekki tyttö tuli kanssani istumaan muiden jäädessä tanssimaan. Olo paheni nopeasti todella paljon, ja seuraavat kolme tuntia sitten oksensin ja tärisin vuorotellen. Erasmusryhmäläiseni auttoivat minut sänkyyn, peittelivät ja toivat roskiksen sängyn viereen. Lisäksi samassa huoneessa nukkunut tuntematon portugalilainen tyttö sanoi väsymyksen takia jättävänsä bileet väliin ja lupasi huolehtia minusta. Lopulta sain nukuttua 10 tuntia ja aamu tuntui jo paremmalta. Loppuleirin ajan ruoat olivat oikeita minulle, mutta ei niissä silti kehumista ollut. Luultavasti saan osan rahoistani takaisin tämän järjestäjien mokan takia. Hohhoijaa....

Vatsan täytettä omenasta seuraavana aamuna

Toisaalta tänään sain oikein maittavan ruoan kauppakeskuksen italialaistyyppisestä ravintolasta näyttämällä kielikäännöstäni. Eli kokemukset ovat erittäin kaksijakoiset. Ja täytyy sanoa, että ruoan takia pahoinvoidessa sitä haluaisi kotiin ja äkkiä. Mutta kaikki kokemukset vissiin kasvattaa. Ainakin tuli opittua, että monen gluteenittoman vuoden jälkeen vatsani ei todellakaan kestä gluteenia. En toki ole koskaan aiemmin syönyt noin isoa määrää gluteenia. En aio antaa keliakian estää minua osallistumasta ja kokemasta, pitää vain jatkossa olla aina varautunut myös omin eväin - etenkin jos lähtee jonnekin reissailemaan. Toivottakaa onnea, että gluteeniton kauppa löytyy ja pääsen kokkailemaan lisää!!

Ravintola, josta sai vatsan täyteen

Nam nam! Simppeliä, mutta onnelliseksi tulin.

Jatkossa tutustun lisää ravintoloissa asioimiseen, siitä myöhemmin!