What's up?

Kaupungintalon edustalla

Pari viikkoa elämää Györissa takana ja fiilikset ihan hyvät. Kaikki käytännön asioiden järjestelyt ovat sujuneet hyvin, mutta tunnetasolla on vielä kotiutumisen kanssa tekemistä. Kulttuurishokkiahan tämä on.. ainakin Turun yliopiston määritelmän mukaan, hah. Toki ollaan vielä euroopassa ja toimintatavat ovat monella tapaa samanlaisia kuin kotona, mutta yhtä aikaa moni asia kummastuttaa. Nämä pari viikkoa ovat kuitenkin menneen melko nopeasti. Töitä olen tehnyt niin aamu- kuin iltavuoroissakin ja paikka vaikuttaa edelleen mukavalta. Etenkin pienten lasten kanssa on helppo toimia, sillä he eivät välitä yhteisen kielen puuttumisesta.

Valmiina lähtemään Balatoniin

Ekana viikonloppunani suunnattiin siis Balaton-järvelle, WonderCampille, noin kolmen tunnin ajomatkan päähän. Ja kuten edellisestä postauksesta kävi ilmi, niin kaikki ei mennyt ihan putkeen. Viikonloppu kuitenkin parani loppua kohti ja sieltä jäi myös hyviä muistoja! Mikä parasta, reissussa pääsi uimaan! Viikonloppuna tutustuin paremmin vaihtariporukkaani ja he vaikuttavat mukavilta. Kaikki vaihtarit eivät reissussa kuitenkaan olleet ja lisää on tullut muutama päivä sitten, joten ihan kaikkia en vielä voi sanoa tuntevani.

Näköalatasanteella, Balatonkenese

Majoitus leirillä oli hostellitasoista ja jostain syystä rakennus oli aika viileä. Ulkolämpötila oli varmasti parempi kuin sisällä, kummallista. Sieltä sitten monelle vaihtareista tarttui mukaan flunssan alku ja nyt olen itse saanut sen myös. Yllätyksekseni sain apteekissa palvelua englanniksi, joten lääkkeiden ostaminen onnistui helposti. Täällä yliopiston asuntolassa on kuulemman myös lääkäripalveluita viikolla klo 8-10 ja 12-14, joten jos maanantaina yskiminen jatkuu samanlaisena, täytyy kääntyä sitten heidän puoleensa.

WonderCamp!

Täällä keskiviikko on ilmeisesti paras biletyspäivä, sillä kaupunki hiljenee hieman viikonloppuisin monien opiskelijoiden suunnatessa kotiin. Niin siis keskiviikko on hyvä ja heti perässä tulee torstai, perjantai, lauantai... tai mikä tahansa päivä. Tämä meidän erasmus-vaihtariporukka on tietysti kova juhlimaan, mikä ei tullut suurena yllätyksenä. Oma biletysinto on kuitenkin täysin kadoksissa! Kunhan nyt tästä parannun, niin katsellaan sitten josko löytyisi enemmän energiaa tuohon hommaan.

Isoin enemmistö vaihtareista tulee Espanjasta. Tällä viikolla heitä taisi tulla lisää 5 vai 6 eli nyt heitä on yhteensä viitisentoista. Ja on muuten todella isänmaallista porukkaa. Ollaan juotu sangriaa, kuunneltu espanjankielistä musiikkia ja syöty espanjalaista munakasta, yms. Oltiinkos me Unkarissa? Niin ja mites toi englannin kielen puhuminen? Tasoeroa kielitaidossa toki on, mutta kyllä heistä jokainen englannin kielen taitaa. Mutta helposti puhe kääntyy espanjaksi ja espanjaa taitamattomat (joihin nykyään melko pitkälti lukeudun) saavat olla muistuttelemassa, että josko puhuttaisiin englantia. Pientä turhautumista alkaa olla havaittavissa muulla vaihtariporukalla myös espanjalaisen aikakäsityksen sietämisessä. Mutta täällä sitä sopeudutaan ja opitaan sovittamaan kulttuureita yhteen! :)

Niin ja löysin muuten gluteenitonta pastaa ja nuudeleita. En mennyt glut.kaupalle asti, vaan lähempää löytyi jonkinlainen erikoisruokakauppa. Ja hyvältä on maistunut ainakin tämä ensimmäinen pastalaatu, jota kokeilin.

Sellaista tällä kertaa!

P.s. Ensi viikolla mitä luultavimmin lähden myös Unkarin rajojen ulkopuolelle. Se mikä maa on kyseessä, selvinnee teille myöhemmin! ;)