Aluksi olin pettynyt, että en saakaan seuraa Suomesta mukaan. Olin jo ehtinyt tottua ajatukseen, että kahdestaan lähdetään ja on toinen tukena. Varsinkaan kun ei ole matkailusta kovin paljon kokemusta, kuulosti hyvältä, että lähdetään yhdessä. Nyt kun aikaa on kulunut, on mieli muuttunut valtavasti. Olen lähdössä todella innoissani yksin. Sulateltuani asiaa hetken, tajusin, että lähtiessäni yksin joudun selviytymään yksin, SAAN mennä yksin. Luulempa, että yksin lähdössä hyviä puolia on nimenomaan se, että joutuu ja pääsee tutustumaan todella paljon uusiin ihmisiin. Fiilis todella positiivinen!
Kevään lopussa tuntui, että matkan järjestäminen aiheutti melko paljon stressiä varsinkin yhdistettynä muihin koulustresseihin. On täytetty learning agreementia, apurahahakemusta, lähetelty sähköposteja, juostu koululla hakemassa allekirjoituksia papereihin, tapeltu kelan papereiden kanssa, etsitty vuokralaista Helsinkiin ja odotettua tietoa Unkarin residenssistä. Vähitellen kaikki on alkanut selvitä, nyt stressi on poissa ja syksy alkaa selkeytyä!
Tuntuu hyvältä, että mua odotetaan niin lastenkodissa sekä yliopistolla. Viimeisemmäksi on selvinnyt lista meistä syksyllä Széchenyi Istvánin yliopistoon tulevista. Tällä hetkellä mulla on tiedossa jengistä vaan sukunimet ja tulo- ja lähtöajat. Sukunimien avulla on voinut arvailla vähän kotimaita, monipuolisesti on ihmisiä tulossa, awesome! :) Hain aikanaan myös yliopiston asuntolasta paikkaa lähinnä halvan hinnan vuoksi ja siksi, että siellä tutustuu helpoiten ihmisiin. Sain paikan ja huonejaotkin on nyt selvillä. Tulen jakamaan huoneeni nimen perusteella joko espanjalaisen tai meksikolaisen kanssa. Innostuin heti kun näin kanssa-asukin nimen! Toivotaan, että kemiat kohtaa ja pääsen vähän taas palauttelemaan ruosteista espanjan kieltäni.
Niin ja asumisesta sen verran, että tiesin alusta alkaen, että huoneet tulla jakamaan :) Se ei siis tullut yllätyksenä. Se mikä ei ollut varmaa, oli, että asuuko kahden vai kolmen hengen huoneessa. Asuminen tulee maksamaan 23 000 forinttia kuussa mikä on melkolailla tarkalleen 80€. Summa on melkoisen halpa. Ja siihen kun vielä lisätään se, että perin syksyllä soluhuoneeni hinnan lisäksi vuokraa kalusteista jotka jätän tänne, ei mulle käytännössä jää itselle maksettavaksi mitään asumiskuluja syksyllä.
Odotan syksyä melko kaksjakosin miettein. Toisaalta olen erittäin innoissani, ja joka kerta kun tulee uusi sähköposti ja uutta infoa, en malta odottaa lähtöä! Samalla tiedän, että sydän jää Suomeen, mikä tulee olemaan rankkaa. Tunne on kuitenkin se, että mun on mentävä, nähtävä, koettava. Ja niin tulenkin tekemään hyvillä mielin. Noin pari kuukautta niin olen maailmalla!!! :)
