Serbia, osa 2

Parlamenttitalo

Lauantai-iltana suuntasimme siis Belgradiin. Saavuimme sinne kaupungin ollessa kauneimmillaan iltavaloissa. Pysähdyimme parlamenttitalon edustalle, joka vakuutti koollaan ja hienoudellaan. Tästä sitten jakannuimme jalkaisin lähellä sijaitseviin yhdeksään hostelliin. Itse asuin kahdeksan hengen huoneessa, jossa oli Novi Sad nelikkomme lisäksi espanjalaisia tyttöjä sekä yksi italialainen tyttö. Hostelli oli todella positiivinen yllätys. Hostellin isäntä oli mitä mahtavin tyyppi ja tilat kodinomaiset. Isäntä tarjoili meille rakijaa, neuvoi minne kannattaisi illalla suunnata ja kertoili hauskoja tarinoita. Kokonaisuudessaan meitä majoittui hostellissa reilu 20 ihmistä.

Hostellin oleskelutila

Lyhyen levon jälkeen kävimme hakemassa aamupalatarvikkeita lähellä sijainneesta kaupasta ja aloimme valmistautua iltaan. Hostellin isäntä oli neuvonut meitä menemään Tovanan rannassa sijainneisiin bileveneisiin. Nämä veneet ovat kuulemman erittäin suosittuja, niihin on ilmainen sisäänpääsy ja bileet ovat mahtavia. Mutta kuinkan sitten kävikään. Arvatkaas mitä tapahtuu kun turistit yrittää sisään. Kas kummaan sisäänpääsy maksu onkin yhtäkkiä 10€.. Itselleni hinta olisi ollut ihan ok, mutta muut vaihtarikaverit pitivät summaa järkyttävän kalliina. Veneitä tuntui olevan Tonavan varressa loputtomasti, mutta ilta päättyi siihen, että bileet jäi näkemättä, tuli hengailtua melko monta tuntia ulkona ja lopulta otettua taksi hostellille.

Vaihtarikavereiden luksushostelli

Tonavaa ylittämässä

Yksi bileveneistä

Aamulla oli taas tiedossa edellisen päivän kaltaista turisteilua oppaan johdolla. Tykkäsin tästä Belgradin oppaasta hieman enemmän, sillä hän puhui yhdessä paikkassa aina hieman lyhyemmin ja näin ollen keskittyminen säilyi paremmin useamman tunnin kierroksella. Toki sääkin oli hieman edellispäivää viileämpi, mikä sopi mainiosti kaupungin kiertelyyn. Lämpötilat siis 22-24 asteen tietämillä. Kierroksen jälkeen pysähdyimme vielä syömään yhdessä. Tämän jälkeen olisi ollut mahdollisuus lähteä katsomaan maailman suurinta ortodoksikirkkoa, mutta päätimme pienellä porukalla suunnata ensin lepäämään hostellille. Matkalla törmäsin myös ruotsalaisiin turisteihin, niin pääsi sitäkin kieltä treenaamaan ;)

 

Levon jälkeen päätimme lähteä vielä keskenämme katsomaan ortodoksista kirkkoa. Muu porukka tuli siinä vaiheessa pois kirkolta, mikä oli sinänsä mukava, että sai olla rauhassa pienellä porukalla. 150 ihmisen porukassa liikkuminen arvatenkin nimittäin tarkoittaa pahimmillaan jonottamista ja odottelua. Kirkko oli aivan mahtava! Kyllä taas ihminen tunti pienuutensa ja kummasteltiin, kuinka ihminen on aikanaan voinut rakentaa jotain niin suurta. Kirkkoa ympäröi kaunis puisto, jossa vietimme myös alkuiltaa.

Ilta meni sitten pakkaillessa ja pikku nokosetkin taisin vahingossa ottaa hostellin sohvalla. Lähdimme kohti kotia illalla kahdeksan aikaan, mikä tarkoitti, että olisimme Budapestissä aamuyöstä. Rajaylitykset veivät tällä kertaa ikuisuudelta tuntuneen ajan.. Ensin pysähdyimme ainakin 45 minuuttia poistuessamme Serbiasta. Unkarin rajalla herra poliisit olivat sitten virkaintoisia ja käskivät meidät ulos bussista laukkuineen päivineen. Sillä hetkellä tuntui, että jäätyy kuoliaaksi, kun lämmintä oli noin 5 astetta. Ylitimme rajan siis jalan sisäkautta ja seisoskeltiin sisätiloissa tovi jos toinenkin poliisin tutkiessa bussia. Lopulta rajanylitykset kestivät yhteensä reilusti yli kaksi tuntia, mikä ei aamulla kahden aikaan ihan hirveästi naamaa naurattanut. Lopulta saavuttiin Budapestiin aamuneljän aikaan ja odotettiin ensimmäisen junan lähtemistä Györiin kaksi tuntia. Matka keski kaikkinensa hieman vajaa 12 tuntia ja seuraava päivä menikin pitkälti nukkuessa. Matkustaminen sujui silti yllättävän helposti, vaikka unta bussissa en liiemmin saanutkaan. Kotiin sai palata väsyneenä, mutta onnellisena.

Kaiken kaikkiaan Serbia yllätti erittäin positiivisesti. Lähdin matkaan pienin odotuksin ja tulin takaisin paljon rikkaampana! En oikeen edes osaa kuvailla, mikä maassa minut valloitti, mutta niin se vain teki. Olin lisäksi positiivisesti yllättynyt serbialaisten englanninkielen taidosta, joka oli paljon parempi kuin esimerkiksi unkarilaisten. Matkalla oppi taas arvostamaa omaa elämää hieman enemmän kuullessaan ihmisten elämästä sodan keskellä. Kiteytettynä täytyy sanoa, että mahtava reissu ja suosittelen Serbian näkemistä! Kukapa olisi uskonut, että matkustelisin Serbiassa? En ainakaan minä!

Serbia, osa 1

Tämä tyttö se matkusti viikonloppuna Serbiaan! Olin saanut facebookissa kuukausi sitten viestin mahdollisuudesta osallistua Serbian reissulle. Serbia kuulosti oudolta lomakohteelta, eikä kovin moni vaihtareista vaikuttanut kiinnostuneelta, joten minäkin skippasin koko asian. Viikko ennen lähtöä ihmiset kuitenkin keksivät, että Serbiaan on päästävä. Itse päätin noin kahden minuutin varoitusajalla, että lähden mukaan. Ei kun passin numeroa kehiin ja 5000 forinttia maksuun (~15€). Lisäksi sain lyhyellä varotusajalla perjantain ja maanantain vapaaksi töistä. Ja hinnasta vielä sen verran, että myöhemmin maksettiin paikan päällä 70€ eli koko reissu yhteensä 85€. Hinta sisälsi matkat, majoitukset ja turistikierrokset, eli todella halpaa.

Matkalla Novi Sadiin

Reissuun lähdettiin perjantaiaamuna parikymmenen hengen porukalla klo 8.30 aikaan. Osa espanjalaisista toki myöhästyi tästä, mutta lopulta ehdittiin kaikki Budapestin junaan. Budapestissä pyörähdimme syömässä ja tapasimme sitten 130 muuta reissuun lähtevää sekä matkan järjestäneem serbialaisen pariskunnan Borisin ja Ninan. Luulimme menevämme junalla Belgradiin, mutta tässä vaiheessa selvisi, että 90 meistä menisi bussilla ja kohteena kaikilla olisi Novi Sad. Matkalla käytävien kaupunkien järjestys oli siis vaihdettu. Bussi oli onneksi mukava ja matka ajaksi ilmoitettiin 5-6 tuntia. Matka tyssäsi lähes puoleksitoista tunniksi ensin unkarin ja sitten serbian rajalle. Yksi tyttö joutui jopa jäämään Unkarin rajalle henkkariongelmien takia. Novi Sadiin saavuttiin lopulta ilta seitsemän aikaan.

Ensivaikutelma kaupungista oli erittäin hyvä. Meille kerrottiin, että jakaannumme Unkarin asuinkaupungin mukaan hostelleihin, mutta eihän tämä sitten lopulta pitänyt paikkaansa. Päätettiin neljän hengen tyttöporukalla pitää yhtä, eikä suostuttu menemään eri hotelleihin. Hostellit täyttyivät pikku hiljaa ja olimme edelleen ilman yösijaa. Meille kerrottiin, että hostellit ovat täynnä ja meidän vietäisiin lähellä sijaitsevaan asuntoon. Asuinalue oli aivan keskustassa, mutta silti vähän rupuisen näköinen. Oven avauduttua tajusin, että nyt oli käynyt tuuri. Muut majoittuivat hostelleissa 10-20 hengen huoneissa, mutta me jaoimme 7 hengen kesken kaksikerroksisen asunnon sohvineen, parisänkyineen, telkkareineen ja keittiöineen. Kämppiksinä olivat liettualainen Agne, saksalainen Annika, tsekkiläinen Monika sekä uudet tuttavuudet espanjasta Josë, Juan Carlos ja Miguel.

Kävimme syömässä keskustassa, johon oli tosiaan matkaa minuutin verran kävellen. Ruokailu onnistu helposti, sillä olin ladannut puhelimeeni serbian kielisen keliakiaselosteen. Käytiin ostamassa viiniä kaupasta ja aloiteltiin iltaa asunnolla. Siitä jatkoimme sitten baarikadulle tutustumaan yöelämään ja hauskaa oli! Juhlin kuitenkin erittäin hillitysti, sillä halusin olla täynnä energiaa seuraavana päivänä.

Olin etukäteen katsellut, että lämpötilat pitäisi olla kohdallaan. Päivästä tulikin todella kuuma ja lämmintä oli varmasti +30 parhaimmillaan. Pääsimme tutustumaan sotilaslinnoituksiin ja kiertämään maanalaisiin ja muurien sisäisiin sotilastunneleihin. Novi Sadin alle on rakennettu yli 60km näitä tunneleita. Hyviä kuvia sieltä pimeydestä ei saanut, mutta näky oli uskomaton .Täytyy vaan ihmetellä miten ihminen on pystynyt rakentamaan tuollaista. Lisäksi kiersimme turistioppaan johdolla kaupungin nähtävyyksiä kolmisen tuntia. Aluksi se oli erittäin mielenkiintoista, mutta parin tunnin jälkeen kuumuus alkoi väsyttää.

Tonavan varressa

Tsekkiläisen Monikan kanssa ihastelemassa Tonavaa

Kävimme syömässä 600 dinaarilla eli ~5€ neljän ruokalajin lounaan, joka sisälsi alkukeiton, salaatin, pääruoan ja jälkkärin. Jälkiruokaa en pystynyt syömään ja pääruoasta pyysin jättämään kastikkeen pois, mutta muuten ruokailu sujui mallikkaasti. Vietimme pienen siestan, pakkailimme, pyörimme kaupungilla ja seuraavaksi lauantaina olikin tiedossa siirtyminen maan pääkaupunkiin Belgradiin, jonne matka kestäisi noin 1½ tuntia.

Novi Sadista jäi todella positiivinen kuva ja suosittelen kaupungin näkemistä kaikille! Kaupunki on täynnä historiaa ja erittäin sopivan kokoinen matkailuun. Lisäksi sieltä on helppo poiketa myös Belgradiin tai muualle Eurooppaan. Novi Sad oli positiivinen yllätys siisteydellään, ihmiset osasivat englantia ja nähtävyydet olivat upeita. Suomalaistytön mieltä lämmitti erityisesti aurinko. Unkarissa on myös ollu lämmin, mutta ihan tällaisiin lukemiin ei oltu päästy. Györista oli kuitenkin 500km matkaa alaspäin, joten lämpötilat oli nousussa. Kyllä kelpasi siellä lämmössä paistetella! Kaiken kaikkiaan ensimmäinen vuorokausi sujui loistavasti.

Kirjoittelen myöhemmin toisen osan matkasta! Szia!