Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa...

Asioita, jotka ovat kummastuttaneet, niin hyvässä kun pahassa:

 · Kaupan kassalla ei ole kunnolla tilaa tavaroiden pakkaamiseen. Pahimmillaan viivakoodin luvun jälkeen myyjä antaa tavaroiden valua alamäkeä pieneen laariin. Jos et ehtinyt pakata omiasi tarpeeksi nopeasti, niin seuraavan asiakkaan tavarat alkaa valua päälle.

· Pienemmissä kaupoissa ei ole kassoilla liukuhihnaa lainkaan.

· Vuokra tulee maksaa käteisellä. Muutenkin pankkisiirtoja käytetään harvoin. Laskuja voi maksaa pankin lisäksi postissa.

· Työpaikallani meidän työntekijöiden käytössä olevista tietokoneista vain kahdessa kolmesta on netti. Mitäs jos jakaisitte myös siihen kolmanteen? Langatonta nettiä ei voida laittaa kuulemman turvallisuussyistä.. se olisi riski.

· Hanoissa on useimmiten nuppi sekä kylmälle että kuumalle vedelle. Omassa kylppärissä on sentään nykyaikanen hana.

· Nuorison englanninkielen taito. Aikuisten kielitaidottomuus jokseenkin ymmärrettävää, mutta osa nuoristakin on yllättävän pihalla. Tätä selittää se, että 5. luokalla voi valita saksan tai englannin. Moni valitsee saksan. Opetuslautakunnalle olisi siis vähän hommia tämän suhteen. Englanti pakolliseksi, kiitos.

· Eräs luokkakaveri varoitteli kommentissaan postaukseeni, että tulen Unkarissa saamaan tarpeekseni poskipusuista. Tässä taisi olla osa legendaa, sillä harvoin poskipusuja unkarilaisten kavereiden kanssa vaihdan, saati sitten töissä.

· Ihmiset moikkailevat usein. Yliopistolla moikataan hissikavereita ja aina kun joku poistuu omaan kerrokseensa heitetään sziat tai hallot.

· Täällä tulee helposti pihiksi. Kaupan viinihyllyllä katselee pulloa, tajuaa sen maksavan yli 1000 forinttia. Ei tulisi edes mieleen ostaa niin kallista. Sehän olisi tosiaan reilu 3€. Viinistä maksaa mielellää 250-600 forinttia eli 85snt-2,1€.

· Ja vielä näihin viineihin liittyen. Todella harvassa pullossa on kierrekorkki. Miksi meillä on niitä Suomessa?

· Keliakia ei ole yleistietoa. Gluteenittomat tuotteet myydään usein erikoisliikkeissä ja diettipuodeissa.

· Marraskuun puolessavälissä on edelleen ruska ja voi kävellä nahkatakki auki!

· Pankkiautomaattista saa 10 000 ja 20 000 forintin seteleitä, mutta useissa paikoissa pyydellään maksamaan mielummin pienemmillä, jos noilla yrittää. Arvot siis ~35€ ja ~70€. Eräänkin kerran vetäisin junassa vahingossa esille kymppitonnin, luullen ottavani pussista tonnin. Siinä sitten koko täysi vaunu kohahti ja konduktööri kyseli silmät pyöreinä olisiko pienempää. Hahaa meinasi hävettää.

· Vaihtarit pitävät suomalaisia rikkaina kuultuaan meidän opintotuista ja palkkatasosta. Toki on selvitetty myös paljonko eläminen meillä vastaavasti maksaa.

· Puhelimeen ladataan rahaa eli saldoa pankkiautomaatilta. Jos näppäilet puhelinnumerosi väärin, napsahtaa rahat jonkun muun sim-kortille.

· Espanjalaiset aikuistuvat todella myöhään. 25-vuotiaina vielä asutaan kotona tai vähintäänkin vanhemmat kustantaa kaiken elämisen.

Tällasta tänään. Palataan!

Budapest

Espanjan lomani jälkeen oli ohjelmassa vajaa työviikko ennen toisen lomaviikkoni viettämistä. Töissä on ollut tosi kivaa, mutta tuolla viikolla ei kyllä ajatukset olleet töissä, vaan jo tulevassa.

Tänä syksynä olen saanut huomata, että hostellit voivat olla oikein viihtyisiä ja etenkin halpoja asuinvaihtoehtoja. Tällä kertaa varasin kuitenkin ihan hotellin, joka sekään ei ollut viikoksi pahan hintainen. Toki halvemmallakin ois halutessaan päässyt. 380€ sai viikoksi kahdelle laadukkaan ja modernin huoneen sekä aamupalat. Paikan päällä selvisi vielä, että käytössämme oli päivittäin sauna ja uima-allas hotellin katolla ilmaiseksi. Ei valittamista... Hotellin nimi oli Belvedere Budapest ja se sijaitsi Budan puolella eli vanhalla puolella. Tonava siis jakaa Budapestin Budaan ja Pestiin, joista toinen on ikään kuin historiallisempi ja toiselle puolelle on keskittynyt uusi ja moderni rakentaminen. Näin mustavalkoista se toki todellisuudessa ei ole, onhan Budapest kokonaisuudessaan erittäin historiaa täynnä olevan kaupunki. Hotellista vielä sen verran, että se oli mahtava, suosittelen!

Sittenpä pikkuruinen osa reissusta auki muutamalla kuvalla! Voilaaa!

nousua kohti Budan linnavuorta

Matiaksen kirkko

Linnavuorella sijaitsee Matiaksen kirkko, joka käytiin muutaman euron hintaan tutkailemassa myös sisältä. Kummallista kyllä, että kirkkoon voi olla pääsymaksu. Toki hieno sisältäkin, mutta remontista johtuen olisi kyllä voinut olla ilmainen!
 

Matiaksen kirkkoa suojelee sen edustalla oleva Kalastajalinnake

Turisti pönöttelyä!

Labyrintti

Pääsin jälleen maan alle, tällä kertaa linnavuoren sisään rakennettuun labyrinttiin. Kokemus oli mahtava, mutta jokseenkin pelottava. Seuraavassa kuvassa välittyy ainakin hieman se kauhu. Taisin kiljua.

Drakulan häkki

Drakulaa on pidetty vankina tuolla maan alla joskus muinoin.. pääsin sitten itsekin kokemaan saman häkin ja laitoinpa käsiini myös kahleet, jotka Drakulan haudan viereiseltä seinältä löytyi. Ja nyt kun sitten sanotte, että Drakula on pelkkä satuhahmo, niin googlettakaapas uudestaan. Kyllä sille löytyy esikuva Romaniasta! Hehee uskoo ken tahtoo, mutta ainakin mua pelotti! Eikä sitä auttanu pimeys, pelottava musiikki ja mielikuvitus.

Budavári Sikló

Budan linnavuorelle olisi päässyt tällä siklolla eli köysiratavaunulla, mutta koska hotellimme sijaitsi vuoren toisella puolella ei meillä ollut sille käyttöä. Joku kyydissä ollut turisti päätti hassutella kameran nähdessään, hah!

Tropicarium Budapest

Kävelyllä, taustalla parlamenttitalo

St. Stephen's Basilica

Parlamenttitalo

Tunnin mittaisen Tonavan risteilyn sai 15€ hintaan ja se sisälsi alkumaljat. Skumppa kädessä kelpasi kyllä katsella esimerkiksi tätä valtavaa parlamenttitaloa. Pituuttahan rakennuksella on 268 metrin verran ja se on 123 metriä leveä. Siitä voi sitten jokainen kuvitella miten massiivinen tönö on kyseessä. Suosittelen risteilyä ehdottomasti ilta-aikaan, kun monet nähtävyydet loistavat valaistuina.

Googlettamalla löytyi gluteenittomia erikoisuuksia. Matkan aikana söin muun muassa pastaa ja pitsaa! Varsinkin pitsa on mahtava. Ehkä paras pitsa, jonka olen koskaan syönyt. Taidanpa poiketa tuolla vielä ennen kun Suomeen suuntaan!

Terveyskylpylä Szechenyi Spa

Syksyinen Budapest

Suurempia suunnitelmia viikolla ei etukäteen tehty, vaan elettiin päivä kerrallaan. Monen monta nähtävyyttä tuli nähtyä ja nautittua elämästä! Tykkään Helsingistä, mutta kyllähän Budapestillä oli historiaa noin 700 kertaa enemmän kun Helsingillä. Ihana kaupunkiloma!

Sziasztok! Moikka!

Matkailu jatkuu

Vaihtoni kestää yhteensä kolme kuukautta, mutta työharjoittelu kuitenkin vain 2,5 kuukautta. Olin alun perin ajatellut pitää suurimman osan lomista ennen kotiinlähtöä, mutta toisin kävi. Harkkaohjaajallani oli loma lokakuun puolessa välissä ja pohdimme kannattaisiko minun kuitenkin tehdä se aika töitä. Päädyttiin siihen, että hänen kollegoidensa kielitaito ei ehkä ollut tarpeeksi hyvä minun mentotointiini ja parityöskentelyyn. Aloin pohtimaan pitäisikö minun tehdä lomalla jotain erityistä ja käyttää aika kouluhommiin. Jaa... 1-0 lomailulle.

Katseltiin siskoni kanssa hänelle lentoja niin Itävaltaan, Slovakiaan kuin Unkariinkin. Ajatuksena olisi ollut ekstemporena järjestää yhteistä aikaa muutama päivä. Lennot suomesta tänne olivat kuitenkin täysin naurettavan hintaisia siellä käynnissä olleiden syyslomien vuoksi, joten ajatus hänen tänne tulemisestaan haudattiin. Syntyi kuitenkin idea katsoa lentoja kaverin luokse Espanjaan. Hinnat täältä Keski-Euroopasta eivät olleet ollenkaan pahan hintaisia Etelä-Espanjaan. Pari tuntia idean syntymisen ja parin kaverille lähetetyn tekstiviestin jälkeen olikin jo lentoliput kourassa. Ja matka alkoi seuraavana päivänä. Täytyy kyllä sanoa, että todella spontaania minulta! Tyttö, joka ei ennen Unkariin tuloa ollut matkustanut lentäen yksin ei muistanut edes huolestua lentojen sujumisesta, vaan bookkaili lennot noin vain.

 Kaveri tekee työharjoitteluaan Torreviejassa, jonne sitten suuntasin Alicanten kautta. Tiedossa oli, että viimeiseen Torreviejaan menevään bussiin ehtiminen lennolta menee tiukille ja olinkin suunnitellut meneväni ensimmäiseksi yöksi hotelliin jos bussiin en ehdi. Huono tuurihan siinä sitten kävi ja lento oli auttamattomasti myöhässä. Lensin ensimmäistä kertaa Ryanairilla, eikä juuri mitään hyvää sanottavaa yhtiöstä ensimmäisen lennon perusteella ole. Nii no paitsi lentojen hinnat.. 

Rupesin kuitenkin pohtimaan, että yhden yön hotellin hinnalla pääsisin jo taksilla Torreviejaan. Aloin kyselemään ihmisiltä josko kukaan olisi menossa samaan suuntaan, jotta voitaisiin jakaa taksi. Eipä sinne kukaan ollut menossa. Alkoi jo vähän turhauttaa. Taksin ottaminen yksin oli viimeinen vaihtoehtoni, mutta lopulta löysin sattumalta brittiläisen pariskunnan, joka vuokrasi auton ja heittivät minut kaupungin keskustaan. Oli toki uhkarohkeaa luottaa tuntemattomiin, mutta intuitiolla siinä mentiin. Kaiken kukkuraksihan unkarilainen puhelinliittymäni ei suostunut toimimaan, joten ongelmia oli riittävästi. Pariskunta oli mahtava ja nainen kertoi, että heillä on minun ikäiseni tytär. Hän toivoi, että joku auttaisi hänen tytärtään samanlaisessa tilanteessa, joten he auttoivat minua mielellään. Rahaakaan he eivät suostuneet kyydistä ottamaan. Enkeileitä oli siis matkallani!

Viikon ainoa tavoite oli nauttia auringosta, levätä, nukkua ja olla onnellinen hyvän ystävän seurassa. Kaikki tämä toteutui. Viikko oli mahtava ja olo oli rentoutunut sen jälkeen. Sen suurempia turistipönöttelyitä en siis harrastanut, vaan keskityin olemaan mahdollisimman rennosti.

Ja kun tämä ravinnon hankkiminen on minulle vähän muita haastavampi tehtävä, niin siitä vielä muutama sananen. Kaupoista löytyi paljon gluteenittomia tuotteita ja ravintoloissa pärjäsin kielikäännöksen kanssa mainiosti! Positiivista oli myös se, että useissa ns. tavallisissa tuotteissa oli gluteeniton-merkki. Niin ja tulipa käytyä myös ensimmäistä kertaa kiinalaisessa. Nam!

Serbia, osa 2

Parlamenttitalo

Lauantai-iltana suuntasimme siis Belgradiin. Saavuimme sinne kaupungin ollessa kauneimmillaan iltavaloissa. Pysähdyimme parlamenttitalon edustalle, joka vakuutti koollaan ja hienoudellaan. Tästä sitten jakannuimme jalkaisin lähellä sijaitseviin yhdeksään hostelliin. Itse asuin kahdeksan hengen huoneessa, jossa oli Novi Sad nelikkomme lisäksi espanjalaisia tyttöjä sekä yksi italialainen tyttö. Hostelli oli todella positiivinen yllätys. Hostellin isäntä oli mitä mahtavin tyyppi ja tilat kodinomaiset. Isäntä tarjoili meille rakijaa, neuvoi minne kannattaisi illalla suunnata ja kertoili hauskoja tarinoita. Kokonaisuudessaan meitä majoittui hostellissa reilu 20 ihmistä.

Hostellin oleskelutila

Lyhyen levon jälkeen kävimme hakemassa aamupalatarvikkeita lähellä sijainneesta kaupasta ja aloimme valmistautua iltaan. Hostellin isäntä oli neuvonut meitä menemään Tovanan rannassa sijainneisiin bileveneisiin. Nämä veneet ovat kuulemman erittäin suosittuja, niihin on ilmainen sisäänpääsy ja bileet ovat mahtavia. Mutta kuinkan sitten kävikään. Arvatkaas mitä tapahtuu kun turistit yrittää sisään. Kas kummaan sisäänpääsy maksu onkin yhtäkkiä 10€.. Itselleni hinta olisi ollut ihan ok, mutta muut vaihtarikaverit pitivät summaa järkyttävän kalliina. Veneitä tuntui olevan Tonavan varressa loputtomasti, mutta ilta päättyi siihen, että bileet jäi näkemättä, tuli hengailtua melko monta tuntia ulkona ja lopulta otettua taksi hostellille.

Vaihtarikavereiden luksushostelli

Tonavaa ylittämässä

Yksi bileveneistä

Aamulla oli taas tiedossa edellisen päivän kaltaista turisteilua oppaan johdolla. Tykkäsin tästä Belgradin oppaasta hieman enemmän, sillä hän puhui yhdessä paikkassa aina hieman lyhyemmin ja näin ollen keskittyminen säilyi paremmin useamman tunnin kierroksella. Toki sääkin oli hieman edellispäivää viileämpi, mikä sopi mainiosti kaupungin kiertelyyn. Lämpötilat siis 22-24 asteen tietämillä. Kierroksen jälkeen pysähdyimme vielä syömään yhdessä. Tämän jälkeen olisi ollut mahdollisuus lähteä katsomaan maailman suurinta ortodoksikirkkoa, mutta päätimme pienellä porukalla suunnata ensin lepäämään hostellille. Matkalla törmäsin myös ruotsalaisiin turisteihin, niin pääsi sitäkin kieltä treenaamaan ;)

 

Levon jälkeen päätimme lähteä vielä keskenämme katsomaan ortodoksista kirkkoa. Muu porukka tuli siinä vaiheessa pois kirkolta, mikä oli sinänsä mukava, että sai olla rauhassa pienellä porukalla. 150 ihmisen porukassa liikkuminen arvatenkin nimittäin tarkoittaa pahimmillaan jonottamista ja odottelua. Kirkko oli aivan mahtava! Kyllä taas ihminen tunti pienuutensa ja kummasteltiin, kuinka ihminen on aikanaan voinut rakentaa jotain niin suurta. Kirkkoa ympäröi kaunis puisto, jossa vietimme myös alkuiltaa.

Ilta meni sitten pakkaillessa ja pikku nokosetkin taisin vahingossa ottaa hostellin sohvalla. Lähdimme kohti kotia illalla kahdeksan aikaan, mikä tarkoitti, että olisimme Budapestissä aamuyöstä. Rajaylitykset veivät tällä kertaa ikuisuudelta tuntuneen ajan.. Ensin pysähdyimme ainakin 45 minuuttia poistuessamme Serbiasta. Unkarin rajalla herra poliisit olivat sitten virkaintoisia ja käskivät meidät ulos bussista laukkuineen päivineen. Sillä hetkellä tuntui, että jäätyy kuoliaaksi, kun lämmintä oli noin 5 astetta. Ylitimme rajan siis jalan sisäkautta ja seisoskeltiin sisätiloissa tovi jos toinenkin poliisin tutkiessa bussia. Lopulta rajanylitykset kestivät yhteensä reilusti yli kaksi tuntia, mikä ei aamulla kahden aikaan ihan hirveästi naamaa naurattanut. Lopulta saavuttiin Budapestiin aamuneljän aikaan ja odotettiin ensimmäisen junan lähtemistä Györiin kaksi tuntia. Matka keski kaikkinensa hieman vajaa 12 tuntia ja seuraava päivä menikin pitkälti nukkuessa. Matkustaminen sujui silti yllättävän helposti, vaikka unta bussissa en liiemmin saanutkaan. Kotiin sai palata väsyneenä, mutta onnellisena.

Kaiken kaikkiaan Serbia yllätti erittäin positiivisesti. Lähdin matkaan pienin odotuksin ja tulin takaisin paljon rikkaampana! En oikeen edes osaa kuvailla, mikä maassa minut valloitti, mutta niin se vain teki. Olin lisäksi positiivisesti yllättynyt serbialaisten englanninkielen taidosta, joka oli paljon parempi kuin esimerkiksi unkarilaisten. Matkalla oppi taas arvostamaa omaa elämää hieman enemmän kuullessaan ihmisten elämästä sodan keskellä. Kiteytettynä täytyy sanoa, että mahtava reissu ja suosittelen Serbian näkemistä! Kukapa olisi uskonut, että matkustelisin Serbiassa? En ainakaan minä!

Serbia, osa 1

Tämä tyttö se matkusti viikonloppuna Serbiaan! Olin saanut facebookissa kuukausi sitten viestin mahdollisuudesta osallistua Serbian reissulle. Serbia kuulosti oudolta lomakohteelta, eikä kovin moni vaihtareista vaikuttanut kiinnostuneelta, joten minäkin skippasin koko asian. Viikko ennen lähtöä ihmiset kuitenkin keksivät, että Serbiaan on päästävä. Itse päätin noin kahden minuutin varoitusajalla, että lähden mukaan. Ei kun passin numeroa kehiin ja 5000 forinttia maksuun (~15€). Lisäksi sain lyhyellä varotusajalla perjantain ja maanantain vapaaksi töistä. Ja hinnasta vielä sen verran, että myöhemmin maksettiin paikan päällä 70€ eli koko reissu yhteensä 85€. Hinta sisälsi matkat, majoitukset ja turistikierrokset, eli todella halpaa.

Matkalla Novi Sadiin

Reissuun lähdettiin perjantaiaamuna parikymmenen hengen porukalla klo 8.30 aikaan. Osa espanjalaisista toki myöhästyi tästä, mutta lopulta ehdittiin kaikki Budapestin junaan. Budapestissä pyörähdimme syömässä ja tapasimme sitten 130 muuta reissuun lähtevää sekä matkan järjestäneem serbialaisen pariskunnan Borisin ja Ninan. Luulimme menevämme junalla Belgradiin, mutta tässä vaiheessa selvisi, että 90 meistä menisi bussilla ja kohteena kaikilla olisi Novi Sad. Matkalla käytävien kaupunkien järjestys oli siis vaihdettu. Bussi oli onneksi mukava ja matka ajaksi ilmoitettiin 5-6 tuntia. Matka tyssäsi lähes puoleksitoista tunniksi ensin unkarin ja sitten serbian rajalle. Yksi tyttö joutui jopa jäämään Unkarin rajalle henkkariongelmien takia. Novi Sadiin saavuttiin lopulta ilta seitsemän aikaan.

Ensivaikutelma kaupungista oli erittäin hyvä. Meille kerrottiin, että jakaannumme Unkarin asuinkaupungin mukaan hostelleihin, mutta eihän tämä sitten lopulta pitänyt paikkaansa. Päätettiin neljän hengen tyttöporukalla pitää yhtä, eikä suostuttu menemään eri hotelleihin. Hostellit täyttyivät pikku hiljaa ja olimme edelleen ilman yösijaa. Meille kerrottiin, että hostellit ovat täynnä ja meidän vietäisiin lähellä sijaitsevaan asuntoon. Asuinalue oli aivan keskustassa, mutta silti vähän rupuisen näköinen. Oven avauduttua tajusin, että nyt oli käynyt tuuri. Muut majoittuivat hostelleissa 10-20 hengen huoneissa, mutta me jaoimme 7 hengen kesken kaksikerroksisen asunnon sohvineen, parisänkyineen, telkkareineen ja keittiöineen. Kämppiksinä olivat liettualainen Agne, saksalainen Annika, tsekkiläinen Monika sekä uudet tuttavuudet espanjasta Josë, Juan Carlos ja Miguel.

Kävimme syömässä keskustassa, johon oli tosiaan matkaa minuutin verran kävellen. Ruokailu onnistu helposti, sillä olin ladannut puhelimeeni serbian kielisen keliakiaselosteen. Käytiin ostamassa viiniä kaupasta ja aloiteltiin iltaa asunnolla. Siitä jatkoimme sitten baarikadulle tutustumaan yöelämään ja hauskaa oli! Juhlin kuitenkin erittäin hillitysti, sillä halusin olla täynnä energiaa seuraavana päivänä.

Olin etukäteen katsellut, että lämpötilat pitäisi olla kohdallaan. Päivästä tulikin todella kuuma ja lämmintä oli varmasti +30 parhaimmillaan. Pääsimme tutustumaan sotilaslinnoituksiin ja kiertämään maanalaisiin ja muurien sisäisiin sotilastunneleihin. Novi Sadin alle on rakennettu yli 60km näitä tunneleita. Hyviä kuvia sieltä pimeydestä ei saanut, mutta näky oli uskomaton .Täytyy vaan ihmetellä miten ihminen on pystynyt rakentamaan tuollaista. Lisäksi kiersimme turistioppaan johdolla kaupungin nähtävyyksiä kolmisen tuntia. Aluksi se oli erittäin mielenkiintoista, mutta parin tunnin jälkeen kuumuus alkoi väsyttää.

Tonavan varressa

Tsekkiläisen Monikan kanssa ihastelemassa Tonavaa

Kävimme syömässä 600 dinaarilla eli ~5€ neljän ruokalajin lounaan, joka sisälsi alkukeiton, salaatin, pääruoan ja jälkkärin. Jälkiruokaa en pystynyt syömään ja pääruoasta pyysin jättämään kastikkeen pois, mutta muuten ruokailu sujui mallikkaasti. Vietimme pienen siestan, pakkailimme, pyörimme kaupungilla ja seuraavaksi lauantaina olikin tiedossa siirtyminen maan pääkaupunkiin Belgradiin, jonne matka kestäisi noin 1½ tuntia.

Novi Sadista jäi todella positiivinen kuva ja suosittelen kaupungin näkemistä kaikille! Kaupunki on täynnä historiaa ja erittäin sopivan kokoinen matkailuun. Lisäksi sieltä on helppo poiketa myös Belgradiin tai muualle Eurooppaan. Novi Sad oli positiivinen yllätys siisteydellään, ihmiset osasivat englantia ja nähtävyydet olivat upeita. Suomalaistytön mieltä lämmitti erityisesti aurinko. Unkarissa on myös ollu lämmin, mutta ihan tällaisiin lukemiin ei oltu päästy. Györista oli kuitenkin 500km matkaa alaspäin, joten lämpötilat oli nousussa. Kyllä kelpasi siellä lämmössä paistetella! Kaiken kaikkiaan ensimmäinen vuorokausi sujui loistavasti.

Kirjoittelen myöhemmin toisen osan matkasta! Szia!