Serbia, osa 2

Parlamenttitalo

Lauantai-iltana suuntasimme siis Belgradiin. Saavuimme sinne kaupungin ollessa kauneimmillaan iltavaloissa. Pysähdyimme parlamenttitalon edustalle, joka vakuutti koollaan ja hienoudellaan. Tästä sitten jakannuimme jalkaisin lähellä sijaitseviin yhdeksään hostelliin. Itse asuin kahdeksan hengen huoneessa, jossa oli Novi Sad nelikkomme lisäksi espanjalaisia tyttöjä sekä yksi italialainen tyttö. Hostelli oli todella positiivinen yllätys. Hostellin isäntä oli mitä mahtavin tyyppi ja tilat kodinomaiset. Isäntä tarjoili meille rakijaa, neuvoi minne kannattaisi illalla suunnata ja kertoili hauskoja tarinoita. Kokonaisuudessaan meitä majoittui hostellissa reilu 20 ihmistä.

Hostellin oleskelutila

Lyhyen levon jälkeen kävimme hakemassa aamupalatarvikkeita lähellä sijainneesta kaupasta ja aloimme valmistautua iltaan. Hostellin isäntä oli neuvonut meitä menemään Tovanan rannassa sijainneisiin bileveneisiin. Nämä veneet ovat kuulemman erittäin suosittuja, niihin on ilmainen sisäänpääsy ja bileet ovat mahtavia. Mutta kuinkan sitten kävikään. Arvatkaas mitä tapahtuu kun turistit yrittää sisään. Kas kummaan sisäänpääsy maksu onkin yhtäkkiä 10€.. Itselleni hinta olisi ollut ihan ok, mutta muut vaihtarikaverit pitivät summaa järkyttävän kalliina. Veneitä tuntui olevan Tonavan varressa loputtomasti, mutta ilta päättyi siihen, että bileet jäi näkemättä, tuli hengailtua melko monta tuntia ulkona ja lopulta otettua taksi hostellille.

Vaihtarikavereiden luksushostelli

Tonavaa ylittämässä

Yksi bileveneistä

Aamulla oli taas tiedossa edellisen päivän kaltaista turisteilua oppaan johdolla. Tykkäsin tästä Belgradin oppaasta hieman enemmän, sillä hän puhui yhdessä paikkassa aina hieman lyhyemmin ja näin ollen keskittyminen säilyi paremmin useamman tunnin kierroksella. Toki sääkin oli hieman edellispäivää viileämpi, mikä sopi mainiosti kaupungin kiertelyyn. Lämpötilat siis 22-24 asteen tietämillä. Kierroksen jälkeen pysähdyimme vielä syömään yhdessä. Tämän jälkeen olisi ollut mahdollisuus lähteä katsomaan maailman suurinta ortodoksikirkkoa, mutta päätimme pienellä porukalla suunnata ensin lepäämään hostellille. Matkalla törmäsin myös ruotsalaisiin turisteihin, niin pääsi sitäkin kieltä treenaamaan ;)

 

Levon jälkeen päätimme lähteä vielä keskenämme katsomaan ortodoksista kirkkoa. Muu porukka tuli siinä vaiheessa pois kirkolta, mikä oli sinänsä mukava, että sai olla rauhassa pienellä porukalla. 150 ihmisen porukassa liikkuminen arvatenkin nimittäin tarkoittaa pahimmillaan jonottamista ja odottelua. Kirkko oli aivan mahtava! Kyllä taas ihminen tunti pienuutensa ja kummasteltiin, kuinka ihminen on aikanaan voinut rakentaa jotain niin suurta. Kirkkoa ympäröi kaunis puisto, jossa vietimme myös alkuiltaa.

Ilta meni sitten pakkaillessa ja pikku nokosetkin taisin vahingossa ottaa hostellin sohvalla. Lähdimme kohti kotia illalla kahdeksan aikaan, mikä tarkoitti, että olisimme Budapestissä aamuyöstä. Rajaylitykset veivät tällä kertaa ikuisuudelta tuntuneen ajan.. Ensin pysähdyimme ainakin 45 minuuttia poistuessamme Serbiasta. Unkarin rajalla herra poliisit olivat sitten virkaintoisia ja käskivät meidät ulos bussista laukkuineen päivineen. Sillä hetkellä tuntui, että jäätyy kuoliaaksi, kun lämmintä oli noin 5 astetta. Ylitimme rajan siis jalan sisäkautta ja seisoskeltiin sisätiloissa tovi jos toinenkin poliisin tutkiessa bussia. Lopulta rajanylitykset kestivät yhteensä reilusti yli kaksi tuntia, mikä ei aamulla kahden aikaan ihan hirveästi naamaa naurattanut. Lopulta saavuttiin Budapestiin aamuneljän aikaan ja odotettiin ensimmäisen junan lähtemistä Györiin kaksi tuntia. Matka keski kaikkinensa hieman vajaa 12 tuntia ja seuraava päivä menikin pitkälti nukkuessa. Matkustaminen sujui silti yllättävän helposti, vaikka unta bussissa en liiemmin saanutkaan. Kotiin sai palata väsyneenä, mutta onnellisena.

Kaiken kaikkiaan Serbia yllätti erittäin positiivisesti. Lähdin matkaan pienin odotuksin ja tulin takaisin paljon rikkaampana! En oikeen edes osaa kuvailla, mikä maassa minut valloitti, mutta niin se vain teki. Olin lisäksi positiivisesti yllättynyt serbialaisten englanninkielen taidosta, joka oli paljon parempi kuin esimerkiksi unkarilaisten. Matkalla oppi taas arvostamaa omaa elämää hieman enemmän kuullessaan ihmisten elämästä sodan keskellä. Kiteytettynä täytyy sanoa, että mahtava reissu ja suosittelen Serbian näkemistä! Kukapa olisi uskonut, että matkustelisin Serbiassa? En ainakaan minä!