Matkailu jatkuu

Vaihtoni kestää yhteensä kolme kuukautta, mutta työharjoittelu kuitenkin vain 2,5 kuukautta. Olin alun perin ajatellut pitää suurimman osan lomista ennen kotiinlähtöä, mutta toisin kävi. Harkkaohjaajallani oli loma lokakuun puolessa välissä ja pohdimme kannattaisiko minun kuitenkin tehdä se aika töitä. Päädyttiin siihen, että hänen kollegoidensa kielitaito ei ehkä ollut tarpeeksi hyvä minun mentotointiini ja parityöskentelyyn. Aloin pohtimaan pitäisikö minun tehdä lomalla jotain erityistä ja käyttää aika kouluhommiin. Jaa... 1-0 lomailulle.

Katseltiin siskoni kanssa hänelle lentoja niin Itävaltaan, Slovakiaan kuin Unkariinkin. Ajatuksena olisi ollut ekstemporena järjestää yhteistä aikaa muutama päivä. Lennot suomesta tänne olivat kuitenkin täysin naurettavan hintaisia siellä käynnissä olleiden syyslomien vuoksi, joten ajatus hänen tänne tulemisestaan haudattiin. Syntyi kuitenkin idea katsoa lentoja kaverin luokse Espanjaan. Hinnat täältä Keski-Euroopasta eivät olleet ollenkaan pahan hintaisia Etelä-Espanjaan. Pari tuntia idean syntymisen ja parin kaverille lähetetyn tekstiviestin jälkeen olikin jo lentoliput kourassa. Ja matka alkoi seuraavana päivänä. Täytyy kyllä sanoa, että todella spontaania minulta! Tyttö, joka ei ennen Unkariin tuloa ollut matkustanut lentäen yksin ei muistanut edes huolestua lentojen sujumisesta, vaan bookkaili lennot noin vain.

 Kaveri tekee työharjoitteluaan Torreviejassa, jonne sitten suuntasin Alicanten kautta. Tiedossa oli, että viimeiseen Torreviejaan menevään bussiin ehtiminen lennolta menee tiukille ja olinkin suunnitellut meneväni ensimmäiseksi yöksi hotelliin jos bussiin en ehdi. Huono tuurihan siinä sitten kävi ja lento oli auttamattomasti myöhässä. Lensin ensimmäistä kertaa Ryanairilla, eikä juuri mitään hyvää sanottavaa yhtiöstä ensimmäisen lennon perusteella ole. Nii no paitsi lentojen hinnat.. 

Rupesin kuitenkin pohtimaan, että yhden yön hotellin hinnalla pääsisin jo taksilla Torreviejaan. Aloin kyselemään ihmisiltä josko kukaan olisi menossa samaan suuntaan, jotta voitaisiin jakaa taksi. Eipä sinne kukaan ollut menossa. Alkoi jo vähän turhauttaa. Taksin ottaminen yksin oli viimeinen vaihtoehtoni, mutta lopulta löysin sattumalta brittiläisen pariskunnan, joka vuokrasi auton ja heittivät minut kaupungin keskustaan. Oli toki uhkarohkeaa luottaa tuntemattomiin, mutta intuitiolla siinä mentiin. Kaiken kukkuraksihan unkarilainen puhelinliittymäni ei suostunut toimimaan, joten ongelmia oli riittävästi. Pariskunta oli mahtava ja nainen kertoi, että heillä on minun ikäiseni tytär. Hän toivoi, että joku auttaisi hänen tytärtään samanlaisessa tilanteessa, joten he auttoivat minua mielellään. Rahaakaan he eivät suostuneet kyydistä ottamaan. Enkeileitä oli siis matkallani!

Viikon ainoa tavoite oli nauttia auringosta, levätä, nukkua ja olla onnellinen hyvän ystävän seurassa. Kaikki tämä toteutui. Viikko oli mahtava ja olo oli rentoutunut sen jälkeen. Sen suurempia turistipönöttelyitä en siis harrastanut, vaan keskityin olemaan mahdollisimman rennosti.

Ja kun tämä ravinnon hankkiminen on minulle vähän muita haastavampi tehtävä, niin siitä vielä muutama sananen. Kaupoista löytyi paljon gluteenittomia tuotteita ja ravintoloissa pärjäsin kielikäännöksen kanssa mainiosti! Positiivista oli myös se, että useissa ns. tavallisissa tuotteissa oli gluteeniton-merkki. Niin ja tulipa käytyä myös ensimmäistä kertaa kiinalaisessa. Nam!